Christoph Heinin Tien loppu, jossa
lähes kaikki puheenvuoron saavat
henkilöhahmot ovat vastenmielisiä
ja loput onnettomia, onnettomia
raukkoja tai muuten vain onnettomia,
on saanut minut oudosti nostalgiseksi
Itä-Saksaa kohtaan. Papinpoika sai
julkaista tällaisen romaanin vuonna
1985, romaanin jossa hahmojen elämä
kiertyy ja vääntyy maan kommunistisen
puolueen hallinnon vainoaman ja
viattomaksi tiedetyn miehen oman,
päättäväisen itsetuhon ympärille.
Hornin kohtalo mätä kaiken ytimessä.
Katson nykyistä yhdistynyttä Saksaa
ja muistan, kuinka isäni vuonna 1990
ennusti Saksan aikanaan palaavan
vanhoille tavoilleen, kun minä,
nimipäivänäni, olin tyytyväinen
muurin murtumiseen ja yhdistymiseen.
Hän oli oikeassa ja minä olin väärässä.
Itä-Saksa oli tulppa ja kun sen repäisi
irti, ruskeapaidat ovat valuneet takaisin,
yhtä suosittuina kuin vuonna 1932.
Oudosti nostalgiseksi? Ei, katuvaksi.
23.03.2024
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti