Entinen naapuri, aina kohtelias,
nyt jo hyvin iäkäs rouva, on
kuollut. Äkillisesti.
Muistan kuinka hänen
aviomiehensä sairasti pitkään,
kolmekymmentä vuotta sitten,
ennen kuolemaansa, ja vaikka
hän oli muistini mukaan
mukava mies, ei silloinen minäni
tuntenut mitään erityistä hänen sairautensa
ja kuolemansa suhteen. Se vain oli.
Jotakin minusta erilläni.
En ollut lukenut John Donnen sanoja,
en nähnyt maailmaa kuten se on,
en ollut kasvanut menetysten kautta.
Ja nyt, hänen vaimonsa kuolema,
vaikkakin iäkkäänä, on omasta
elämästäni lohkaistu pala,
lohkaistu lyhyet, aina kohteliaat
sananvaihdot, tai vain minä
itse kävelemässä ohi heidän kotinsa.
04.03.2024
#Runo #Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti