Elämä on jo kauan sitten ohi,
mutta olet yhä, on lopputalvi,
koleanharmaa, lepäät patterin
lähellä väsyneenä, ja luet hänen
vuokseen joka olit, ja joka oli yksi,
ehkä ensimmäinen, uhreistasi.
Hän piti tästä, näistä kirjoista,
lukemisesta. Teet tämän hänen
muistokseen, nyt kun yhä
olet, hänen hautansa.
22.03.2024
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti