Keskiajan eurooppalaisilla kuninkailla saattoi olla
monta hautaa; sisälmykset haudattiin kuolinpaikalle,
sydän suosikkiluostariin, loput ruumiista sinne
minne kuninkaat oli muuten tapana sijoittaa,
ja jos nimen perään tuli aikanaan "Pyhä",
kuningas saattoi levitä hyvinkin laajalle
palasina, olla monen katedraalin koristeena.
Mutta muinaisessa Egyptissä kuningas
ei ollut jaettavissa, ja niinpä jäämme arvuuttelemaan
oliko viimeinen leposija vaikkapa Abydoksessa
ja Sakkarassa haudoissa mitä varhaisdynastisen
kauden kuninkaisiin tulee. Ei yhtäkään kuivunutta
raajaa, ei luuta kummastakaan, yhtäläisistä
kuninkaallisessa poissaolossa.
Onko sillä merkitystä? Ei suuremmin.
Hauta on hauta, vaikka tyhjä, kuningas
iäisyyteen hävinneenä lepää tuulessa
ja hiekassa ja ihmisten veressä.
05.03.2024
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti