MERKITTÄVÄ KULTTUURITEKO? EI PORVARILLISESSA SUOMESSA

Kun porvarillisuus saavuttaa täydellisimmän ilmenemismuotonsa,

kuten nyt Suomessa (en puhu porvarillisuudesta

niinkään taloudellisena, kuin kulttuurillis-sosiopoliittisena

ilmiönä, kulkutautina), niin

sen ilmenemismuotona on täydellinen

välinpitämättömyys sitä kohtaan, mikä

oli porvarillista korkeakulttuuria, ja missä

tuollainen paradoksi saattoi kiteytyä. Kun

on voitettu, voidaan lopettaa teeskentely,

että ollaan muuta kuin barbaareja. Ajatelkaapa

mitä ennen olisi pidetty sosialidemokraattis-maalaisliittolaisessa

Suomessa kulttuuritekona: Virginia Woolfin päiväkirjojen suomennos.

Komeita tiiliskiviä, ensimmäisestä viimeiseen sivuun

täynnä porvarillista kulttuuria. Mutta naamioista

on luovuttu, teeskentely on lopetettu

ja porvarillinen Suomi ei edes vaivaudu esittämään,

että se olisi kiinnostunut, ylpeä tai

tietäisi muuten kuin hyvin hämärästi, että

jokin tuon niminen täti-ihminen on joskus elänyt.

Mieleen tulee korkeintaan Orlandon elokuvaversio.

Miksi hänestä ja hänen kirjoittamastaan pitäisi välittää?

Koko ajatus herättää huvittunutta halveksuntaa

porvarillisessa Suomessa, jossa

porvaristo haluaa sekä kansan että itsensä

olevan tietämätön - ja on ylpeä

omasta tietämättömyydestään.

13.11.2017