VIIMEISTELEMÄTTÖMIÄ MIETELMIÄ ESSEETÄ VARTEN

Mikä yhdistää Herman Hessen ja Thomas Mannin

porvarillisia päähenkilöitä on:

a)Epäonnistuminen:

Ei aina ulkonainen,

mutta aina sisäinen epäonnistuminen.

Porvarillisen, niin sivistyneen kuin sivistymättömän,

yleisön ja yhteiskunnan hyväksyntä

tulee riittämättömäksi

- porvari toteaa elämänsä sosiaalisena eläimenä

ja ulkoiset saavutuksensa merkityksettömäksi,

nostaen oman itsensä hyväksynnän

ainoaksi onnistumisen merkiksi.

Perinteiset porvarillisen menestyksen signifioijat

hylätään. Porvarillinen päähenkilö kokee

"herätyksen", joka aiemmin olisi ollut uskonnollinen.

Se, että porvarillinen yhteiskunta jäsenineen hyväksyy

porvarin elämänvalinnat ei enää riitä. Hän

on epäonnistunut, koska hän ei itse enää koe tätä riittäväksi;

hän on epäonnistunut

jo siksi, että kykenee näin ajattelemaan.

b)Ulkopuolisuus:

Ennen kuin ulkopuolisuus tulee kirjaimelliseksi,

se itää koettuna etäisyytenä ympäristöstä psyykessä.

Sisäinen ulkopuolisuuden tunne

johtaa hyväksyttynä tai vastustettuna

aina sen manifestoitumiseen ulkoisesti

- ihmiset ja se sosiaalinen tila jossa hyväksyntää

on haettu (ja ajoittain saavutettu)

etääntyvät tai etäännytetään.

Yksilöllisen päämäärän tavoittelu

oman itsensä antaman hyväksynnän janossa

ei voi tapahtua kollektiivisessa tilassa.

c)Yritys hyväksyä itsensä:

Vallitsevan yhteiskunnan ja porvariston

(kulttuurisesti valveutuneen tai ei)

hyväksynnän etsimisestä tai

sen ylläpitämisestä luovutaan

sisäisen pakon ajamana -

tämä itsensä hyväksyminen kohoaa

koko elämää hallitsevaksi

ja sen merkityksen määrääväksi.

Tässä toistamme osittain kohtaa a. 

Kuitenkin lisäämme:

Hanke on pohjimmiltaan egoistinen,

yksilöllisen arvon janoa,

olla muutakin kuin porvarillisen palapelin palanen

yksilöllisyyden tullessa sekä arvostetuksi

että käsitteenä mahdolliseksi.

05.11.2017