RUNOJEN KIRJOITTAMISEN HÄPEÄLLISYYDESTÄ

Muistan, kuinka hämmästelin käteeni

kirjastossa sattunutta

omakustannetta, erään

suvun häpeilevää

muistomerkkiä edesmenneelle isoisälle

joka oli runoillut, niin

esipuheessa kerrotaan, vaikka

oli oriveteläinen maanviljelijä.

Jokin sukurakkauden ajama henkinen

pakko oli saanut aikaan kirjan;

mutta sen esipuheessa suku

vannoi, ettei kirjaa tai yhtäkään

sen runoa tultaisi

enää koskaan julkaisemaan uudelleen.

08.11.2017