HOLVI METSÄÄN

Sateen ääni,

sateen tuoksu

avoimen ikkunan takaa;

kostea, kylmä päivä

ajalta jolloin yhä

rakastin syksyä,

ja kädessäni kirja

jota en ole vieläkään

ole lukenut loppuun,

kirja joka lepää

vierelläni sohvalla

kansipaperia vailla,

sivuun laitettua ja hukattua

kuin rakas ihminen.

Kuinka kauan,

kuinka kauan siitä on,

tuosta päivästä

jolloin tuhoni partaalla

elin elämää

joka oli elämä,

ei tämä varjo,

ei tämä varjo

kuolemien kutomassa hämärässä?

Kaksikymmentäviisi vuotta?

Ehkä tänä yönä,

sateen äänen laannuttua,

tämän toisen ja myöhäisen

syksyn haaleamman tuoksun

hukkuessa kahvin tuoksuun,

ehkä tänä yönä

luen tämän kirjan,

kirjan surusta ja menetyksestä,

ja pelastan jotakin

tuosta paremmasta päivästä

kirjan sivuille juuttuneesta,

pojasta joka laittoi

elämänsä sivuun

ja hukkasi sen.

24.08.2019