SURUSTA

Kävelen kauppaan lukien

William Butler Yeatsin runoja,

viimeistä syntymäpäivälahjaa

sinulta, isä.

Suru on kuin tämä tie,

pitkä ja autio,

ja sen varrella matalalla

on virran vesi.

Vailla merkkiä on hauta,

mutta surun ja menetyksen merkit

on terävällä taltalla veistetty

kautta mieleni.

Suru on kuin tämä tie,

pitkä ja autio,

suru on kirja

jota kätesi koskettivat

ja josta sinulle luin

runon tai pari

ja kuolema oli meistä

vuosien päässä

vaikka se jo odotti,

kärsivällinen vieras,

yhden illan ja yön

virheitä.

Turhaan yritti

Yeats kirjoittaa kuolemansa,

turhaan antoi

kartioidensa pyöriä.

Turhaan valitit

minulle kipujasi,

sillä olin sokea 

ja nyt olen
kuolemallasi merkitty.

03.08.2019