VIELÄ VIHREÄN ELOKUUN AAMUNA

Aamu, ja kirjoitan sanat

lukematta jäävät

valossa joka ei ole toistuva,

valossa myöhäisen kesäaamun

vielä vihreän elokuun,

jo kylmien öiden elokuun,

tähtien kirjomien öiden elokuun.

Kirjoitan sanat

aamun joka ei ole toistuva,

minä harha yö ja valon rajan.

Kirjoitan sanat

ja lasken pois

kuin vanhemmat avutta kuolleet.

Kun kullaksi muuttuu

kesän vihreys

ja peittää haudat,

kun kuura kimaltaa päivän

koittaessa, aamuna

joka on tämän aamun

viileä, myöhäinen sisar,

missä olen silloin

näkemättä hukkuvien sanojen

kirjoittaja, synneistä raskas

ja turhasta katumuksesta vanha?

10.08.2019