KUOLLUT RUNOILIJA, SANON SINULLE

Emme elä ikuisesti, Baudelaire,

emme edes tämän myöhäiskesän aamun kirkkaudessa;

ei, ikuisesti me olemme

oleva kuolleita, kun

maailmamme meistä tyhjänä

kulkee kohti omaa kadotustaan ajassa.

Ikuinen kuolema,

olemattomuus on meidän osamme,

sitä olet noiden sanojesi jälkeen maistanut

ja se on sinut tyhjiin juonut.

Olet kohdannut ihmisen osan

maailmankaikkeuden autiudessa.

Emme elä ikuisesti, Baudelaire,

emme edes tämän myöhäiskesän aamun kirkkaudessa

jossa valheellinen toivo

kuin kesän viimeinen perhonen

tuntee lämmön siivillään

kellastuneiden lehtien pudotessa.

17.08.2019