perjantaina, kesäkuuta 21, 2019

ÄITE

Kymmenen vuotta
ja tunti siitä,
kun jätin sinut huoneeseesi,
tajuttomana kuten olit ollut
jo pitkien päivien ajan,
ja ehkä uskoin
että olisi vielä päivä,
tai kaksi, tai kolme
ja että heräisivät vielä
vaikket voisi puhua,
mutta kotona,
lähes heti -
puhelinsoitto.
Siitä on kymmenen vuotta
ja vajaa tunti,
ja mielessäni
noita kymmentä vuotta
ei ole, on
vain vajaa tunti
ja loppumaton suru.

21.06.2019

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti