TUULEN NOUSTESSA RAVISUTTAMAAN PUIDEN VIHREITÄ LEHTIÄ

Taivas enteilee sadetta, ajattelen,

mutta minähän se olen joka luen

harmaanvalkoisista pilvistä sateen

enteet, neljänkymmenen vuoden

muistilla viitoitan maailman

ympärilläni tunnin, pari tulevaan.

On aika lähteä ulos, sateenvarjo

repussa, hitain askelin, tuntien

menneisyyden pisarat yhä iholla.

Kuin sadetakin olen kietonut nuo

kadotetut, muistetut päivät ylleni.

03.06.2019