ÄLÄ SURE, IHMINEN

Katso kellastuvia lehtiä

haapojen, katajien, koivujen ja leppien,

ihminen -

olet elämäsi syksyssä,

vihreys väistyy kullan ja punan

tieltä. Pian kolea

tuuli repii sinut oksaltasi

ja löydät levon

kosteassa maassa,

lumipisaroiden hautaamana.

Älä sure, ihminen;

näin on aina ollut

ja on oleva, elämä

pikainen juoksu

kevään auringosta

halki kuumien kesäpäivien

syksyn lehvästöt

riisuviin sateisiin,

talven valkoiseen hiljaisuuteen

jossa olet iäti nukkuva.

Älä sure, ihminen:

Poimi pudonnut lehti

haavan, katajan, koivun ja lepän:

Näe niiden kauneus, värit

jotka syksy toi niille.

Lähellä loppuakin elämä 

antaa meille syyn kulkea

halki lyhenevien päivien

lyhenevillä askelilla.

hengittää syvään

syksyn kirpeää ilmaa

tietäen, että kevät

ei koskaan koita meille.

02.09.2019