tiistaina, syyskuuta 10, 2019

MARINA TSVETAJEVA(1892-1941)

Haihatteleva ja joutilas ihminen, siipeilijä
- suuri runoilija, ajan tulkki.
Ahkerista ihmisistä ei tule
vuosisatansa muistin kaivertajaa,
tulee työmuurahaisia joiden selässä
laiskat runoilijat lojuvat pilviä
ja veren vuotamista katsellen.
Unohdus on yhteiskunnan
aitojen, koruttomien pilarien palkka,
ja nämä tanssiaisista maanpakoon
ja hirttonuoraan sipsuttaneet
ovat persoonattoman kuolemattomuuden
saavuttaneita, heidän ovat
synkkinä kulkevien vuosisatojen ihailu
ja heidän sanansa ovat maatuva
vielä syntymättömille huulille.
Niin palkitsee ihmiskunta sankarinsa,
aidot usvaa känsäisine kourineen,
ja sanoilla pilvilinnat
graniitista rakentaneet runoilijat
yhä sipsuttavat hirttonuorastaan
Olympoksen lumihuipulle.

10.09.2019

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti