JUMALA ON TAIPUISAA SAVEA IHMISEN KÄSISSÄ

Jumala ei ansaitse ihmistä,

hänen rakkauttaan, hänen palvontaansa,

hänen uskoaan -

ei ansaitsisi, vaikka Jumala olisi olemassa,

mutta Jumalaa ei ole olemassa;

Jumala on ihmisen luomus,

jotta hänellä olisi jotakin itseään suurempaa,

lyhyitä vuosiaan kestävämpää

rakastaa, palvoa ja uskoa:

Jumala on ihmisen maailmaan ja aikaan

lyömä obeliski, ne lävistävä

kuvitelma ihmisen kiinnittämiseksi niihin.

Ja kun ihminen haluaa toivoa elämän ylittävää,

kun ihminen tahtoo anteeksiantoa, pelastuksen,

hän lyö tämän Jumalan ilmentymän kiinni kahteen hirteen.

Niin uhraa ihminen Jumalansa, kuvitellun,

oman itsensä puolesta ja sanoo tämän kuolleen ihmisen

syntien vuoksi, hänen ikuisen elämänsä vuoksi.

20.09.2019