IHMINEN JA HÄNEN JUMALANSA

Ihminen tarrautuu jumaliin, koska heikkoudessaankin

hän tietää paremmin kuin luottaa itseensä,

ajassa lihana ja tahtona murenevaan;

nostaa itsensä yläpuolelle näkemättömiin

oman kuvansa kuolemattomana, heikkouksia vailla,

apua tuomaan tuhoon tuomittuun kamppailuunsa.

Ihminen huutaa ajatusten savesta muokkaamaansa

apuun, rukoilee polttamatta jättämäänsä savijumalaa,

mennessään kuoleman portista tyhjyyteen uskoo

pelastuksen tulevan ennen tai jälkeen pimeyden,

niin herkkäuskoisen hänestä tekee epätoivo,

tuhostaan aina sisimmässään tietoisen.

19.09.2019