ERÄS IHMISTYYPPI

Syöksähtää äkkiä paikalle,

aina kuusissakymmenissä,

aina samoilla sanoilla aloittava,

inttää oletko tullut käymään vieraissa?

Tiedät mistä on kyse,

että tämä on paikallinen

itse itsensä nimittänyt Führer,

että hänen on osake talossa

jonka pihalla seisot,

että kun sanot vain

kulkevasi pihan läpi,

kymmenen metriä

tai viisitoista yli asfaltin,

hän osoittaa silmät ilosta

ja onnesta hehkuen

(tämä on hänen suuri hetkensä,

yksi hänen elämänsä täyttymyksistä)

kylttiä jossa lukee:

"Ei läpikulkua."

Koko hänen olemuksensa

säteilee iloa,

et olisi uskonut

että näin pienellä teolla

voisit tehdä näin paljon

täysin vieraan ihmisen hyväksi:

Että kymmenen, viisitoista

metriä yli asfaltin

saa hänet vaivoin hillitsemään

itsensä, ettei alkaisi

tanssahdella riemusta.

Etkä millään raaski

satuttaa hänen mieltään,

osoittamalla että hän

unohti pukea keisarin vaatteensa,

etteivät Kissalan pojat tule

sininen valo leimuten pakulla

jos et alamaisesti pyytele

anteeksi ja teeskentele

ettet nähnyt kylttiä. 

Käytte läpi rutiinin,

tämän teatterin,

jotta hänellä olisi ilonsa,

ettet häpäisisi häntä

ikkunoistaan verhojen

takaa kurkkivien

naapurien edessä

näyttämällä, että

hänellä on vain ylpeät sanansa

heikkoutensa verhona,

eläkeläisen suuri ilonsa

betonilähiönsä valppaana haukkana

ja että kuka tahansa

voi särkeä sen

ja sen myötä hänet ihmisenä

vain olemalla piittaamatta.

10.09.2019