OPETUSRUNO

Adrian Leverkühn on, tietenkin Saksa

(liitto paholaisen kanssa,

sen solmii valtio ja kansa niin kuin Faustus,

ja Hitler on Sammiel,

ja myös liitossa tämän kanssa)

joka uhraa kalleimman ja itsensä kunnianhimolle;

mutta miten, arvot kirjallisuudentutkijat,

selitämme sen, että vuonna 1912

Saksan maaseudulla piileskelevällä

Leverkühnilla on 1930-luvun tieto (ja virheet) tähtitieteestä,

Hubblen laajenevasta kosmoksesta, muista galakseista?

Hieman tieteenhistoriaa, jos suvaitsette:

Vuoden 1912 kosmos oli ikuinen, muuttumaton;

Linnunrata saarimaailmankaikkeus

ja kaikki mitä oli; Vesto Slipher vasta mittasi

punasiirtymiä, Edwin Hubble oli lakimies,

Milton Humason ajoi vuorilla muuleja.

Kosmos oli aina ollut ja tulisi olemaan.

Eikä arvon säveltäjämme,

sanomalehtiä lukematon, ole ajasta irrallaan

vain maailmankaikkeuden äärettömyydessä,

vaan myös syvänmerentutkimuksessa,

siellä vesiklosettia vailla olevassa maatalossaan

- ja tämä humanistimme

Serenus kirjaa kaiken ihmettelemättä.

Miten selitämme Leverkühnin mielikuvitusmatkojen

meren syvyyksiin vuonna 1912

olevan kuvaukseltaan täysin William Beeben

sukelluskellomatkat (syvyyttä myöten) 1930-luvulta?

Jotakin, arvon kirjallisuudentutkijat,

on herra Mannin maailmassa viallaan!

Eikä se ole vain kylmyyttä uhkuva kuppanäky Helvetistä.

Leverkühn on edelläkävijä, maailman murtumisen

airut, tuhon ennustaja - mutta, hyvät ystävät, miksi 1912?

Miksei yhtymäkohtia ikuisen ja eteenpäin syöksyvän

maailmankaikkeuden ja ihmisten maailman välillä?

Miksei 1912 saarimaailmankaikkeuksineen

keskellä keisarivaltaa, porvarillista pysyvyyttä,

ja 1920-luvulla syntynyt ja hajoava miljardien galaksien universumi?

Muistakaamme että Kaisersachern on Aachen

(Otto III liian merkittävä keisari sivuutettavaksi,

hauta selitettäväksi pois kädenheilautuksella),  

ja jos sivuutamme paholaisen mahdolliset tiedot kosmologiasta,

huomaamme vaihtoehtohistoriaa lukevamme.

Tieteisfantasiaa, ystävät hyvät.

Kuin päitä vaihtaisi.

14.09.2019