K2-18B

Miten vähäpätöiseltä kuulostava asia voi tehdä ihmisen onnelliseksi!

Tänään minun kohdallani se on vesihöyry -

uskotteko? Ehkäpä kohautatte vain hartioitanne;

mitäpä tuosta, vesihöyry, selvä juttu.

Vesihöyryä 111 valovuoden päässä jättiläismaapallon ilmakehässä

- kuulostaako jo paremmalta? Vesipilviä!

Ensimmäinen kerta kun olemme löytäneet

niitä elämänvyöhykkeellä olevalta planeetalta!

Jos olette ihminen, jonka kasvatuksenne ja elämänne,

tiedotusvälineidemme henkinen köyhyys,

on lyönyt lyttyyn kuin vanhan hatun,

varmaankin kohautatte taas olkapäitänne.

Ajattelette että mitä se merkitsee -

mitä sillä on teidän kanssanne tekemistä,

teidän elämänne ja autolainanne, asuntolainanne,

päivän kuluttavien rutiinien kanssa?

Mitä kaukaisilla planeetoilla on teidän kanssanne tekemistä -

toisin kuin jääkiekolla, pesäpallolla, formuloilla,

tositeeveellä, musiikkivisailuilla, valmiiksi nauretuilla komedioilla,

elokuvilla juopoista iskelmälaulajista?

33 päivän vuodellaan punaisen kääpiön ympäri kulkeva

supermaapallo, jossa painaisitte puoli tonnia

ja jossa kenties tuhansia kilometrejä syvä valtameri

kattaa koko planeetan pinnan... 

Ei ehkä mitään teille, vain väkinainen hymy ja hymähdys,

mutta vesihöyry tuon kaukaisen planeetan ilmakehässä,

ennen ensimmäistä maailmansotaa lähteneen valon kertomana,

teki tästä kuumeisesta päivästä minulle onnellisen elää.

Sillä se, vesipilvet 34 parsekin päässä, kertoo siitä kaikesta

mikä on meidän lyhyen, kompuroiden käydyn elämämme

rajojen ulkopuolella, ajassa ja avaruudessa,

jotakin niin paljon suurempaa - jonka osa me olemme.

Se nostaa meidät tähtiin, pois
nopeasti loppuun juostun elämämme suppeiden rajojen sisältä,

avaa silmämme kosmokselle,

kosmokselle joka me myös olemme, hetken.

11.-12.09.2019